Siirry pääsisältöön

Murehtimista, itkemistä, helpottunut huokaus

Eilen olin poissa koulusta ja me mentiin hautajaisiin ;( Sitä ennen aamulla kuulin että Eetu on kuollut, pelkäsin tietysti heti pahinta. Sillä oli joku vaarallinen tarttuva tauti ja nyt se tarttuu Sulkkuun ja sekin kuolee.  Myöhemmin selvisi että Eetu ressukka kuoli kai suolisolmuu. Tai lopetettiin. Jäämme kaipaamaan. Ainakin pystyin Sulkun hengen murehtimisesta huokaisemaan helpotuksesta. Jesse on kuulemma ollut Sulkun kaverina kun sillä oli tietysti tullu Eetua ikävä. Ne tais olla hyvät kaverit <3 Ja Piiallekkin jaksamisia ja terkkuja <3<3<3 + muille!

Kultaisena säilyt muistoissamme! (kuva todella epäonnistunut, sori!)
Eilen ratsastin Remilla taas tossa kujalla, oli ihan ok. En nyt jaksa siitä kummemmin kirjoitella, kun ei oo kuvia ja mitään erikoista ei kerta tehty. Asiaakaan ei nyt kummemmin ole, yritän nyt kuumeisesti pohtia teille lukioille jotain kivaa tänne blogiin. Esim. yritän keksiä mielenkiintoista erikoispostausta, sitten oon aatellu jotain kyselyä/kyselyitä tohon sivupalkkiin. Niin ja jos sais ajalliseksi siirtää muutamia kuvia muistikortilta koneelle niin, niin... Sen näkee sitten mitä mä keksin :)

Kommentit

  1. Eikai vaan ollu herpes-virus? Kyllä toi kuva on hyvä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitä mäkin aluksi pelkäsin, muttei se sitten ollut, onneksi.

      Poista
  2. Voivoi! Eetu parka ;<
    Koska Sulkku tulee teille takas?

    VastaaPoista
  3. Niimpä. Eetu <3

    Toistaiseksi Sulkku ei ole tulossa kotia, vaan pysyy Rajakalliossa. Meillä ei edelleenkään saisi tarpeeksensa liikuntaa, ja siitäkös mulla olisi huono omatunto. Hevosethan on tarkoitettu liikkumaan :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kommentit julkaistaan hyväksymisen jälkeen.
Muistathan että kivat kommentit piristävät päivääni, mutta jos sinulla ei ole hyvää sanottavaa pidä se omassa mielessäsi! Rahkentava palaute on sallittua ja toivottua! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon blogihaaste:Lempiratsastuspaikka

"Osallistun kilpailuun, jonka järjestävät www.cuponation.fi ja Voitto kotiin -blogi."
Oma henkilökohtainen lemppariratsastuspaikka on meillä täällä kotona. On metsää ja metsäteitä, peltoja ja oma kenttä. On niin hienoa kun talli on omassa pihassa ja siellä saa tehdä mitä huvittaa. Voi lähteä ratsastamaan silloin kuin itselle käy, oli kellonaika mikä tahansa. Jos huvittaa niin voi lähteä kentälle tekemään kunnon hikitreenin ja jos se ei hyvita voi lähteä maastoilemaan. Tosin täällä pitää mennä ensin puolesta kilometristä useampaan kilometriin ennen kuin pääsee metsäteille, mutta sekään ei ole este maastovarmalla hevosella.

Maastot ovat todella ihanat. Metsäteissä on valinnan varaa metsittyneimistä teistä peihmeille hiekkateille, jossa saa laukkailla kunnon pätkiä. Metsäteistä lyötyy myös pieniä mäkiä, joita on kiva laukkailla ja lenkille saa pituutta seitsemästä kilometristä vaikka melkein kahteenkymmeneen kilometriin jos on valmis ratsastamaan myös maantietä pitkin. Ja täyty…

Meidän ponien hoito

Eilen illalla sain tälläisen kommentin Anonyymiltä:''Kiva postaus. Onko sun mielestä ponista huolehtiminen raskasta, kun sitä joutuu tekemään päivittäin? onko se mielestäsi vaikeaa?''

Mielestäni kysymys oli niin hyvä, että ajattelin tehdä siitä postauksen, enkä vain vastannut kommenttiin.
Mielestäni ponin hoitaminen on raskasta, mutta myös ehdottomasti ihanaa. Meillä kun on ponit kotona omassa tallissa, ei meille tule tallimatkoja, mikä on mielestäni hyvä. Ja jossain määrin ponin pito on vähän halvempaa kuin yksityis tai ratsastustallilla, joissa vuokra voi olla kuukaudessa n.300-500 euroa.
Hintaan sitten sisältyy ties mitä kaikkea...

Kun meilläkin on navetta ja nevalta haetaan kontoa kuivikkeeksi, käytetään me sitä myös poneille. Heiniäkin ponit saavat siinä sivussa kun lehmille paalataan.

No sitten taas karsinoiden siivous pitää tehdä 1-2 kertaa päivässä, riippuen siitä kuinka paljon ponien pitää olla tallissa. Meidän ponit on niin pieniä ettei niitten karsinoissa ol…

Tiineyden eteneminen

Roosan tiineyden etenemisestä ei olekkaan blogin puolelle ilmestynyt juttua toviin. Nyt hiihtolomalla avautui sopiva rako päivittää myös blogia (koskakohan tekisin jotain tuolle ulkoasulle?!) Roosan tiineys on edennyt jo oikein mukavasti ja ilman ongelmia. Tiineyttä on takana jo seitsemän kuukautta, joten vielä olisi neljä pitkää kuukautta odoteltavana. 


Roosan luonne on pysynyt samanlaisena kuin ennen tiineyttä. Virtaa riittää ja välillä sitä löytyy niin paljon, että voisi jakaa vaikka muillekkin. Joskus huomaa päiviä, ettei jaksa painaa samaan malliin, mutta se nyt on normaalia kenelle tahansa. 

Satula alkaa näyttämään siltä, ettei istu enää ihan täydellisesti. Parin kuukauden aikana tullaan todennäköisesti vähentämään satulan käyttöä ja jättämään se lopulta satulatelineeseen. Ei kuitenkaan ihan vielä sillä perjantaille on sovittu valmennus. ;) Roosaa on ratsastettu 4-6 kertaa viikossa ja silloin tällöin treenaillaan ihaan hikeen asti. Roosaa kuunnellen ja Roosan voinnin mukaan ollaan…