Joskus ihmistä laiskottaa :)

Äiti on saanut asennettua ainakin tälle läppärille picasan kuvien muokkaus ohjelman. Varmaan ainut mitä sillä teen niin terävöin väriä ja rajaan. Itte vasta hoksasin jo pienen innostuksen jälkeen että ne kuvat onkin tolla toisela koneella... Potuttaa vähä.

Koulussa kolme ekaatuntia oli kässää, aluksi teoriaa ja sitten huparin kaavojen piirtämistä. Sitten olikin ruokkis ja oli pinaattikeittoa, yök! Ja leipä ja kinkku oli hyvää, namnam. Tunti opoo, nähtiin valinnaisaine ryhmät. onhan ne ihan ok. Muutama tyyppiolis voinu vaihtaa paikkoja mut kai noilla menee jos on pakko! Sitten olikin liksaa, lenkille. Käännyttiin kahden kaverin kans risteyksestä vikaan ja ylimäärästä tuli käpsyteltyä semmoset 2-3 kilsaa... Aina välillä me juostiinkin, kun tiet ei kaikki ollut niin yleisiä.

Olihan meillä ihan kivaa :) kun tulin kotia pyysin siskoo meneen antaan poneille heinät, siellä ne nyt tyytyväisinä mussuttaa :) kohta lähden ratsastaan. Mutta aattelin nyt vaan tulla kirjotaan. En nyt edes tiedä kiinnostaako ketään näin tylsiä lukee, mutta kirjotanpa ny vaan.

HUOM! Tuo yläpuolella oleva teksti on kirjoitettu koulusta tuloni jälkeen. Tästä alaspäin kirjoitettu teksti on kirjoitettu ratsastuksen jälkeen!!!

Ennen ratsastusta kävin Chilin pissattamassa ja halusin myös vähän kuvata sitä kevät illan auringossa :) Chili suuttu mulle kun käännyttiin matkalla tienpäähän takaisin. Puorinkohdalla se oli mun hanskoissa ja remmissään kiinni. Ja koska mulla oli kamera en saanut sitä kunnolla komennettua. Sain laitettua kemeran tastuun ja sain Chilin taas tottelemaan itseäni paremmin. Se ei ookaan mulle ihan noin rumasti pistäny pitkään pitkään aikaan. Onhan se nyt remis ollut kiinni, mutta ei mun lapasissa. Mikäköhän sillekkin tuli?

No kun olin heivannut Chilin takaisin sisälle otin muutaman kuvan myös poneista ja otin Remin kiinni ja syötin sille omenan rönton. Tallissa harjasin nopsasti ja totesin samalla kun satuloin että nyt ei oo kyllä mikään tuuppaus fiilis.

No kun sain satuloitua ja suitsittua menin alkukäynnit oikotietä pitkin jamettän ympäri. Se mettä on aika pieni pusikko. Oikotien ravasin kevyttäravia takaisin päin ja jatkoin ravissa navetantakaa. Sisko sitten avas mulle väräjän ''kentälle'' ja siellä ravailin aluksi isoja ympyröitä kumpaankin suuntaan. Menin myös kahdeksikolla, Remi myötäs nyt niskasta ja oli muutenkin kiva. Vielä kun saisin sen takaosan kunnolla töihin mukaan ja etuosan oikeesti kevyeksi.

Laukkasin kumpaankin suuntaan kentän ympäri ja yhden keskiympyrän ja kaksi pääty-ympyrää. Kentän pohja oli epätasainen ja vähän liukaskin, joten ainakin laukka saattaa jäädä joksikin aikaa pois ja samoin hyppääminen. Sen verran pelottavalta se tuntui :) Ja en nyt varmaan sitten vaadikkaan Remiltä yhtä paljon kun ennemmin. Kun toi pohja on mikä on. Hangeski olis kiva mennä, mutta se on nyt suojakelin jälkeen aika kova :(

Laukan jälkeen vielä ravailin pitkällä ohjalla että Remi sai venyttää kaulaansa. Lopukäynnit talutinkin maastakäsin navetan ympäri.

Mulla on viimme ainoina ollut kauhee koulutuuppaus-fiilis. Ei oo hyvittanu hypätä esteitä, tekis vaan mieli vääntää koulujuttuja. Harjoitella, harjoitella, hioa ja opetella. :) Tuleeko teillä tälläsiä?

Mä oon ennenkin huomannut että tunnen enemmän vetoa enemmän koulu- kun esteratsastukseen. Kumman lajin sinä tunne itsellesi läheisemmäksi? Vai oletko sittenkin enemmän haitaja- tai ravityyppiä?

Linkatkaas mulle muuten hyviä blogeja luettavaksi! Saa olla omiannekin!