Alila tällä, moi!

Hei! Minä olen jäänyt tämän blogin osassa todella sivuun ja minä en todellakaan tykkää siitä! Aina vain Sulkku ja Remi, mmrrr... No joko arvaatte kuka täällä kirjoittaa? No Alilahan täällä, moi! 

No tänään Sanna lähestyi mua pihalla vihreän narun kanssa. Olihan se kivaa kun pääsee kerrankin täältä narujen keskeltä pois. Me mentiin aluksi talliin ja heti tuo katala ihminen katosi tallinpuolelle ja jätti mut yksin käytävällä. Minä tietysti tepastelin narussa niin pitkälle kun pääsin ettei kukaan katala hirviö pääsisi syömään näin pientä ja suloista ponia.

No kun tuo ihminen sitten tuli takaisin oli sillä mun iahn oma punainen harjasanko. Sitten se harjasi mut, se oli ihan kivaa. Putsasi vielä kaviot ja harjasi harjan. Sitten se vaihtoi mun heijastinriimun naruriimuun ja me lähdettiin käpsyttelemään.

Aluksi kierrettiin navetan sivusta ja mentiin navetan lenkillä oikotielle. Siinä kun käännytään oikotielle niin siinä oli kaks tummaan pukeutunutta miestä sellasen härvelin kans joka piti ka-ma-laa meteliä. No tuo juonikas pikku ihminen sitten huokutteli mut sen lähelle leipäpalan avulla. Ja nämä miehetkin paljastuivat vaarattumiksi, joilta sain kans leipää, nam!

Jatkettiin sitten matkaa oikotietä pitkin, siellä olikin tien pientareilla vaikka mitä makoisia oksia ja jotain kuivunutta ja jäätynyttä heinää, se ei ollut niin hyvää :/

Mentiin sitten siitä tonno pikkumettä pusikkoon missä Remikin on jo kuulemma käynyt. Ja mä  kun luulin et olisin eka... Siellä mä sitten purasin tota hidasta narussaa roikkujaa, se ei oiken tykännyt... No en mäkään tykännyt kun piti sestä paikoilaan kuvattavana, tylsää jos en sanoisi.

Saatiin musta sitten pari ihan kelvollista kuvaa! Mun mielestä noi nyt on aika räpellystä, eikä toi kemeran takana oleva Sannakaan niin tyytyväiseltä näyttänyt...

Mitäs te niistä pidätte? Mikä on paras? Toi ny vähä innostu kokeileen picasaa...

No sitten tultiin mettäpusikosta pois ja mentiin oikotietä pitkin hallin eteen. Siinäkös toi ihminen sai neronleimauksen. Se ravisutti narua mun edes, mitäköhän se halus?

No mä sitten käännyin siitä pois ja kävelin ku liinassa. Sitten mä keksin et hei mä ravaan ja pukitan. No kun tulin pukista alas niin jalat ei pitänytkään ja mä kaaduin. Ihmettelin tapahtunutta 2-3 sekkaa ja nousin ylös. 

Ny ei ainakaan sattunu mihinkään, onneksi. Siinä sitten kävelin ihan nätisti talliin riimun vaihdolle ja takasi aitaukseen. Muuten vähän pukittelin oikotiellä ravis, kivaa :):)

Se ei kerinny ottaan musta kuvaa, hehhee!

Tälläsen ponin jokainen haluais itteleen, vai mitä?

<3<3<3<3

Suloneen!

Heippä ny pitää mennä, ihminen lähestyy!!!