Siirry pääsisältöön

Joulumaasto 2012

Maasto ei mennyt siskon ja mun välillä ihan nappiin. Sisko jännitti etukäteen ja tallissa hermoili turvaliivilleen. Mettatiellä Sulkku sitten otti muutaman metrin laukkapyrähdyksen ja mä näin sen kun sisko huusi Sulkkua pysähtymään. Eikä se näyttänyt edes siltä että sisko olis tippunut, sen jälkeen yritin rohkaista siskoa ja se meni taas siihen että me huudettiin seillä mettäs, ei kylläkään kamalan lujaa... Hyvää joulua vaan! Sisko laskeutui Sulkun selästä ja silloin mä suutuin lopullisesti. Kiitin hyvästä joulumielestä ja jatkoin matkaani.

Tonttujoukko lähdössä
Ratsastin metsätietä vähän matkaa ja tapasin siskon takaisin päin tullessani, oltiin eri teillä noin vajaa kymmynen minuuttia. Siinä ne vain seisoskeli ja Remi katto että mitä ihmettä tuolla edessä on? Kun totesi ne vaarattomiski jatkoi mtakaa eteen päin.

Pellolla ravasin palanmatkaa ja nostin laukan, himmasin käyntiä ja ratsastin oikotiellä ravia. Siellä menin pellolle ravasin toiseenpäähän ja laukkasin takaisin. Oikotiellä taas käynnisä pihaan. Remi  on ihan huppu! Sulkun osalta maasto jäi lyhkäiseksi ja se mua tässä harmittaa...

Loppukäynneistä kännykällä nappaamani kuva.
Nyt kun sain purettua itseäni tänne alkaa mun joulumieli taas kohoamaan :) HYVÄÄ JOULUA!

Kommentit

  1. Kuvaisitko/kertoisitko sitten lahjasi? Ei oo pakko

    VastaaPoista
  2. Moi! Tein banneeerin, toivottavasti tykkäät, ei tullu kovin hyvä, en hallitte oikein tota kuvien rajausta... :DD tässäpä tämä...

    http://i10.aijaa.com/b/00530/11489060.jpg

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kommentit julkaistaan hyväksymisen jälkeen.
Muistathan että kivat kommentit piristävät päivääni, mutta jos sinulla ei ole hyvää sanottavaa pidä se omassa mielessäsi! Rahkentava palaute on sallittua ja toivottua! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon blogihaaste:Lempiratsastuspaikka

"Osallistun kilpailuun, jonka järjestävät www.cuponation.fi ja Voitto kotiin -blogi."
Oma henkilökohtainen lemppariratsastuspaikka on meillä täällä kotona. On metsää ja metsäteitä, peltoja ja oma kenttä. On niin hienoa kun talli on omassa pihassa ja siellä saa tehdä mitä huvittaa. Voi lähteä ratsastamaan silloin kuin itselle käy, oli kellonaika mikä tahansa. Jos huvittaa niin voi lähteä kentälle tekemään kunnon hikitreenin ja jos se ei hyvita voi lähteä maastoilemaan. Tosin täällä pitää mennä ensin puolesta kilometristä useampaan kilometriin ennen kuin pääsee metsäteille, mutta sekään ei ole este maastovarmalla hevosella.

Maastot ovat todella ihanat. Metsäteissä on valinnan varaa metsittyneimistä teistä peihmeille hiekkateille, jossa saa laukkailla kunnon pätkiä. Metsäteistä lyötyy myös pieniä mäkiä, joita on kiva laukkailla ja lenkille saa pituutta seitsemästä kilometristä vaikka melkein kahteenkymmeneen kilometriin jos on valmis ratsastamaan myös maantietä pitkin. Ja täyty…

Meidän ponien hoito

Eilen illalla sain tälläisen kommentin Anonyymiltä:''Kiva postaus. Onko sun mielestä ponista huolehtiminen raskasta, kun sitä joutuu tekemään päivittäin? onko se mielestäsi vaikeaa?''

Mielestäni kysymys oli niin hyvä, että ajattelin tehdä siitä postauksen, enkä vain vastannut kommenttiin.
Mielestäni ponin hoitaminen on raskasta, mutta myös ehdottomasti ihanaa. Meillä kun on ponit kotona omassa tallissa, ei meille tule tallimatkoja, mikä on mielestäni hyvä. Ja jossain määrin ponin pito on vähän halvempaa kuin yksityis tai ratsastustallilla, joissa vuokra voi olla kuukaudessa n.300-500 euroa.
Hintaan sitten sisältyy ties mitä kaikkea...

Kun meilläkin on navetta ja nevalta haetaan kontoa kuivikkeeksi, käytetään me sitä myös poneille. Heiniäkin ponit saavat siinä sivussa kun lehmille paalataan.

No sitten taas karsinoiden siivous pitää tehdä 1-2 kertaa päivässä, riippuen siitä kuinka paljon ponien pitää olla tallissa. Meidän ponit on niin pieniä ettei niitten karsinoissa ol…

Tiineyden eteneminen

Roosan tiineyden etenemisestä ei olekkaan blogin puolelle ilmestynyt juttua toviin. Nyt hiihtolomalla avautui sopiva rako päivittää myös blogia (koskakohan tekisin jotain tuolle ulkoasulle?!) Roosan tiineys on edennyt jo oikein mukavasti ja ilman ongelmia. Tiineyttä on takana jo seitsemän kuukautta, joten vielä olisi neljä pitkää kuukautta odoteltavana. 


Roosan luonne on pysynyt samanlaisena kuin ennen tiineyttä. Virtaa riittää ja välillä sitä löytyy niin paljon, että voisi jakaa vaikka muillekkin. Joskus huomaa päiviä, ettei jaksa painaa samaan malliin, mutta se nyt on normaalia kenelle tahansa. 

Satula alkaa näyttämään siltä, ettei istu enää ihan täydellisesti. Parin kuukauden aikana tullaan todennäköisesti vähentämään satulan käyttöä ja jättämään se lopulta satulatelineeseen. Ei kuitenkaan ihan vielä sillä perjantaille on sovittu valmennus. ;) Roosaa on ratsastettu 4-6 kertaa viikossa ja silloin tällöin treenaillaan ihaan hikeen asti. Roosaa kuunnellen ja Roosan voinnin mukaan ollaan…