Siirry pääsisältöön

Joulukalenterin luukku 16

Ihan aluksi pahoitteluni, että nämä luukut tulee myöhässä, mutta en ole kerinnyt paljon panostamaan tänne päin. Mulle on ehdotettu että piirtäisin hevosen tai kirjoittaisin hevosaiheisen tarinan. Nyt on tarinan vuoro, joka kylläkin on kirjoitettu, vousi kaks takaperin, älkääkä muutenkaan ottako vakavastin, se on kirjoitettu 11-12 vuotiaana!! Lopusta jätin muutaman kohdan pois ja lisäsin peri riviä, Pisteitä on siellä tällä ja pilkkuja vähän. Nykyään käytän paljon enemmän pilkkuja, koska se on kivaa  :D:D  Kirjoitan kyllä varmaan uudempaakin tarinaa teille :)

Viimmeinen ratsastus

Vaaleta hiukseni olivat palmikolla. Vartaloani peitti valkoinen mekko. Olin tallilla, suitsin juuri Islanninhevosruunaa, joka oli omani. Sen nimi oli DJ ja sillä oli pystyharja. DJ on ruunikko, ja se rakasti porkkanoita, nytkin se rouskutteli yhtä tyytyväisenä. Ilta oli hämärtymässä kun vihdoin olin laittanut DJ:lle suitset. Tallipihalla kiipesin sen selkään. Sen karvat vain kutittelivat jalkapohjiani.
Niityllä missä oli paljon kukkia annoin DJ laukata. Sen nopeat askeleet veivät minut niityn toiseen päähän. Menimme polkua pitkin metsään, pöllö huhuili jossain puitten yläoksilla. Taivaalla loisti kuu. Tulimme metsän läpi maantielle. Kun olimme hetkenmatkaa kulkeneet sitä kuulin takaamme moottoripyörien ääniä. Vaikka DJ oli varmajalkainen hevonen aavistelin että se voisi pelästyä moottoripyörä laumaa. Niitä oli ainakin viisi pyörää. Moottoripyöraä olivat aivan takanamme. DJ nousi pystyyn ja minä tipuin asvaltille niin että löin pääni. Kaikki pimenee.
Seuraavan kerran kun herään olen sairaalassa ja äiti ja isi istuvat vieressäni. Äiti ottaa kädestäni kiinni ja sanoo: Venla. Sitten hän rupeaa itkemään.
Hoitaja ovat rynnänneet huoneeseen. Otan äitiä vielä kädestä ja sanoin: Älä itke äiti, me tavataan vielä! Sen jälkeen suljen silmäni.
Nyt istun täälä pilven päällä ja katson maahan. Näen äitini ja isäni haudallani. He ovat tuoneet minulle kukkia. Kuiskaan heille: Minulla on kaikki hyvin, en kärsi enää, minä rakastan teitä nyt ja aina.
Näen myös poikaystäväni, hän istuu yksin huoneessaan ja on ihan muruina. Tiedän kuitenkin että hän pääse tästä yli ja jatkaa elämäänsä eteenpäin. Ehkä me tapaamme vielä...

Ponikujan Little King, Remin entinen tarhakaveri :) (kuva ei liity mitenkään aiheeseen).

Kommentit

  1. Vai että noinkin kaukana on ponitallin kasvatteja!

    VastaaPoista
  2. Sori että kommentoin näin pitkän ajan kuluttua postaukseen :D Mutta haluaisin vain sanoa että tuo Kunkku on nykyään mun poni :D Jos haluat seurata sen elämää niin käy katsomassa blogiani :) http://siirintimantit.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa, kiva tietää toi sun blogi, käyn katsomassa:)

      Poista

Lähetä kommentti

Kommentit julkaistaan hyväksymisen jälkeen.
Muistathan että kivat kommentit piristävät päivääni, mutta jos sinulla ei ole hyvää sanottavaa pidä se omassa mielessäsi! Rahkentava palaute on sallittua ja toivottua! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ukkostaa

Moi! Huh hu kun on kuuma, tänään ja eilen nimittäin! Yöllä ukkosti ja meillä yks pajun haara kaatui samoin yks pienempi koivu kaatui. Tällä hetkelläkin taivas on aika synkän näköinen ja kauempaa kuuluu vaimeaa jyrinää. Remillä olikin eilen vapari ja mahdollisesti sillä on tänäänkin vapaata. Eilen mun piti mennä kuvaamaan siskon tuntia mutta se ei jaksanut ratsastaa näin kuumalla joten mä menin tunnille sen puolesta. Tunti oli ihan kiva, menin Lahjalla ja yllätyin kun ei tullat ihan kauheen kuuma. Yöllä heräsin siihen kun oli kauhee ukkonen ja myrsky. Meilläkin on yks monihaaranen paju niin yks sen haaroista katkes ponien aitauksessa ja sitten yks pienempi koivu katkes. POnit oli koko yön pihalla ja enemmänkin niitä tuntui haittaavan kauhea sade kun itse ukkonen. Tänään olis tarkoitus mennä Piian kans rajakallioon Sulkulla ja Beeritillä ratsastamaan. En ookkaan tainnut mainita täällä blogissa että Sulkku tulee talveksi kotia. Tarkkaa ajankohtaa ei oo vielä päätetty mutta voitte va...

Meidän ponien hoito

Eilen illalla sain tälläisen kommentin Anonyymiltä:''Kiva postaus. Onko sun mielestä ponista huolehtiminen raskasta, kun sitä joutuu tekemään päivittäin? onko se mielestäsi vaikeaa?'' Mielestäni kysymys oli niin hyvä, että ajattelin tehdä siitä postauksen, enkä vain vastannut kommenttiin. Mielestäni ponin hoitaminen on raskasta, mutta myös ehdottomasti ihanaa. Meillä kun on ponit kotona omassa tallissa, ei meille tule tallimatkoja, mikä on mielestäni hyvä. Ja jossain määrin ponin pito on vähän halvempaa kuin yksityis tai ratsastustallilla, joissa vuokra voi olla kuukaudessa n.300-500 euroa. Hintaan sitten sisältyy ties mitä kaikkea... Kun meilläkin on navetta ja nevalta haetaan kontoa kuivikkeeksi, käytetään me sitä myös poneille. Heiniäkin ponit saavat siinä sivussa kun lehmille paalataan. No sitten taas karsinoiden siivous pitää tehdä 1-2 kertaa päivässä, riippuen siitä kuinka paljon ponien pitää olla tallissa. Meidän ponit on niin pieniä ettei niitten karsino...

Pieni kertaus alkuvuodesta

c. Jessica Ravantti Paljon on tapahtunut viime kuukausien aikana kun en ole blogiin mitään kirjoitellut. Silti kun tarkemmin miettii mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut ja kamerakin on saanut nukkua talviuntaan rauhassa. Ajattelin tähän postaukseen listata mieleen tulevia asioita alkuvuodelta, sen isommin yksittäisistä kerroista kertomatta.  Roosa tosiaan oli mun mukana Ypäjällä 1.1.-6.4.2017. Meillä oli (tai olisi se vieläkin) maneesikortti ja näin ollen saatiin käyttää Hevosopiston maneeseja vapaasti. Melko ahkerasti kulutettiin maneesien uria, mutta maastoiltiin myös useimmiten kerran tai kaksi viikkoon. Ypäjällä oli kiva maastoilla kun polkuja lyötyi ja oli ylä- ja alamäkeä vaikka kuinka. Kertaakaan ei taidettu (onneksi) törmätä peuroihin.  Sonjalle ostettiin oma hevonen maaliskuun alussa. Pieni eestinhevostamma Viola. Itsekkin olen päässyt muutaman kerran Violalla ratsastamaan ja voin sanoa, että en osaa ratsastaa kyseisellä hevosella sitten yhtään.....