Tänään lähdin ratsastamaan neljän aikana.
Hain Sulkun tarhasta ja venyttelin sitä Essin poniblogin innoittamana. Essin blogia olen seurannut kuukauden tai kaksi. Sulevi venyi hyvin. :D
Alkukäyntien jälkeen ratsastin käynnissä ja ravissa voltteja tuossa pihassa. Paikottain poni taipuikin ihan hyvin.
Laukkasinkin pihassa isolla ympyrällä. Aluksi ei meinannut laukkaa nousta, oma syy. Nuosi kumminkin oikea laukka molempiin suuntiin, äiti oli kattonut ikkunasta.
Laukan jälkeen loppukäunnit ja satula ja suittet pois ja harjaus.
Anoin päiväheinät tarhaan.
Sisällä sain äitiltä sen verran palautetta että ravissa ja käynnissä Sulkku olisi hakeutunut kuolaimella ja muotoon.
Mutta ainakun pää oli tullut luotilinjalle ohjat oli muuttunut löysiksi ja Sulkku oli heilauttanut päätään.
Mun pitäin osata tehdä jotain kasilla ja istunnalla että Sulkku menis muotoon. Tämä sama ongelmä on ollut yhdellä toiselläkin ponilla.
Omat taidot ei oikein riitä asisaan. Onneksi mulla on taas pian valmennustunti ja tekemällähän sitä oppii! Jäi muutenkin ratsastuksestä hyvä fiilis! Oon muutenkin naureskellut pitkin päivää. Mulla on ollut hauska päivä. :D
Sulkun ja mun tulevaisuus mietityttää.
Mikä on Sulkulle parasta sitten kun en enää pysty ratsastamaan sillä? Pitääkö se myydä? Äiti on ihana ja sanoo ettei sitä ole pakko myydä. Mutta ainakin mä olisin sitä mieltä että jotain tekemistä sille pitäis keksiä. Ja mullakin aika vähenee pikkaisen yläasteen myötä, kun koulupäivistä tulee pitenpiä. Niin tallityöt ei ainakaan väsyttäisi pitemmän päälle liikaa.
En silti halua asettaa koulua liikaa hevosten eteen. Hevosia en hylkää! Mutta silti haluaisin menestyä ihan kivasti koulussakin. Koulutodistus kuitenkin avaa ja sulkee tulevaisuuden ovia aika paljon. Jos on hyvä todistus on paremmat mahdollisuudet päästä esim. lukioon. Huonompi todistus on taas se huonompi vaihtoehto.
En kyllä itse tiedä vielä mitä haluan tehdä isona.
Tästä asiasta kirjoitan varmaan vielä monta kertaa, mutta mun on helponpi kirjoittaa tänne tästä. Ja kun kirjoitan tänne niin tunteetkin pysyy käsissä. ;D Voikun joku osaisi kertoa kuinka oli parasta tehdä...
Niin sen mun kameran sais hakea nyt. Cittariin on vain aika kiva matkakin, että pitää varmaan odottaa että siskon tapeetit tulee kans sinne kaupunkiin ensin enenkun saan kamerani takaisin eli siihen asti saatte sitten odottaa taas kuvia. Julkaisen toki äitin kameralla otettuja kuvia ja koneeltä löytyviä kuvia, jos siellä on sopivia. ;D
Hain Sulkun tarhasta ja venyttelin sitä Essin poniblogin innoittamana. Essin blogia olen seurannut kuukauden tai kaksi. Sulevi venyi hyvin. :D
Alkukäyntien jälkeen ratsastin käynnissä ja ravissa voltteja tuossa pihassa. Paikottain poni taipuikin ihan hyvin.
Laukkasinkin pihassa isolla ympyrällä. Aluksi ei meinannut laukkaa nousta, oma syy. Nuosi kumminkin oikea laukka molempiin suuntiin, äiti oli kattonut ikkunasta.
Laukan jälkeen loppukäunnit ja satula ja suittet pois ja harjaus.
Anoin päiväheinät tarhaan.
Sisällä sain äitiltä sen verran palautetta että ravissa ja käynnissä Sulkku olisi hakeutunut kuolaimella ja muotoon.
Mutta ainakun pää oli tullut luotilinjalle ohjat oli muuttunut löysiksi ja Sulkku oli heilauttanut päätään.
Mun pitäin osata tehdä jotain kasilla ja istunnalla että Sulkku menis muotoon. Tämä sama ongelmä on ollut yhdellä toiselläkin ponilla.
Omat taidot ei oikein riitä asisaan. Onneksi mulla on taas pian valmennustunti ja tekemällähän sitä oppii! Jäi muutenkin ratsastuksestä hyvä fiilis! Oon muutenkin naureskellut pitkin päivää. Mulla on ollut hauska päivä. :D
Sulkun ja mun tulevaisuus mietityttää.
Mikä on Sulkulle parasta sitten kun en enää pysty ratsastamaan sillä? Pitääkö se myydä? Äiti on ihana ja sanoo ettei sitä ole pakko myydä. Mutta ainakin mä olisin sitä mieltä että jotain tekemistä sille pitäis keksiä. Ja mullakin aika vähenee pikkaisen yläasteen myötä, kun koulupäivistä tulee pitenpiä. Niin tallityöt ei ainakaan väsyttäisi pitemmän päälle liikaa.
En silti halua asettaa koulua liikaa hevosten eteen. Hevosia en hylkää! Mutta silti haluaisin menestyä ihan kivasti koulussakin. Koulutodistus kuitenkin avaa ja sulkee tulevaisuuden ovia aika paljon. Jos on hyvä todistus on paremmat mahdollisuudet päästä esim. lukioon. Huonompi todistus on taas se huonompi vaihtoehto.
En kyllä itse tiedä vielä mitä haluan tehdä isona.
Tästä asiasta kirjoitan varmaan vielä monta kertaa, mutta mun on helponpi kirjoittaa tänne tästä. Ja kun kirjoitan tänne niin tunteetkin pysyy käsissä. ;D Voikun joku osaisi kertoa kuinka oli parasta tehdä...
Niin sen mun kameran sais hakea nyt. Cittariin on vain aika kiva matkakin, että pitää varmaan odottaa että siskon tapeetit tulee kans sinne kaupunkiin ensin enenkun saan kamerani takaisin eli siihen asti saatte sitten odottaa taas kuvia. Julkaisen toki äitin kameralla otettuja kuvia ja koneeltä löytyviä kuvia, jos siellä on sopivia. ;D
 |
| Syksy 2011 |
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentit julkaistaan hyväksymisen jälkeen.
Muistathan että kivat kommentit piristävät päivääni, mutta jos sinulla ei ole hyvää sanottavaa pidä se omassa mielessäsi! Rahkentava palaute on sallittua ja toivottua! :)