Siirry pääsisältöön

Asennevika?

Pahoitteluni, puran taas ajatuksiani Sulkun satulaa kohtaa.
 Tänään ratsastamaan mennessä kiristin satulavyön niin tiukalle kun sain. Ja meni yhtä tiukkaan kun oli viimme kerrallakin. Aluksi menin aika kauvankin käynnissä pysähdyksiä ja pujottelua mielikuvitus törppöjen välistä;D Sitten kun aloin ravata, Sulkku kiilas nurtsille syömään ja minä pistin vastaan. Ja hups! Satula on vinossa ja tulen melko hallitusti maahan jaloilleni.
Siinä sitten ähisen ja puhisen hetken aikaa satulaa paikoilleen ja vyön kiinni, ja tiukemmalle kiskoin ainakin kolme reikää.
Inhottaa... Ja mä vielä testasin sitä satulaa ennen ostoa. Istuin satulassa, joka oli Sulkun selässä, ilman mahavyötä:D Ja sitten odotin innolla satulaa... Nyt en sitten pidäkkään siitä:( Pännii. Hyvä kun uskallan laukata, kun pelkään että satula pyörähtää. Mistä varmuutta??
Sekin inottaa kun polvet törröttää jossain omalla planeetalla. Satulassa ei ole polvitukia!
Onkohan mulla satulaa kohtaa asennevika? Jos mä oon vain tiedostamattani päättänyt vihata satulaa?  
No ei auta sitten muu kun ottaa itteensä niskasta kiinni ja ratsastaa satulalla vaikka en haluaiskkaan. Oli se pienikin aika epämukava istua. Se oli kuitenkin tuttu ja turvallinen:D
Nyt pitää vain tyytyä siihen mitä on eikä aina ruikuttaa. Pitää ajatella positiivisesti.
Pitäskö mun hokea:'' Sulkun satula on paras, ihana ja mukava''? Jos sitten ajatukset muuttuis positiivisiksi?? Se satula oli ihan mukavan hintainenkin, että tota noin...


Uusi satula, plussat:
  • Musta väri
  • Pysyy Sulkun selässä oikessa kohdassa(eli ei liuvu eteen tai taakse) 
  • Mulla oli kyllä kolmaskin mutta unohdin sen jo:D
Vanha satula, miikat:


  • Pieni istuntila
  • Liukui aina häntäremmistä välittämättä eteenpäin
  • Ei tuu nyt ainakaan mieleen:D
Näitten asioitten listaamisen pitäis kai auttaa mua jotenkin hyväksymään uusi satula paremmin.


Toivottavasti jaksoitten edes joku lukea tämän. Pää asiassa purin tänne omia ajatuksiani, nyt jo helpotti:D

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ukkostaa

Moi! Huh hu kun on kuuma, tänään ja eilen nimittäin! Yöllä ukkosti ja meillä yks pajun haara kaatui samoin yks pienempi koivu kaatui. Tällä hetkelläkin taivas on aika synkän näköinen ja kauempaa kuuluu vaimeaa jyrinää. Remillä olikin eilen vapari ja mahdollisesti sillä on tänäänkin vapaata. Eilen mun piti mennä kuvaamaan siskon tuntia mutta se ei jaksanut ratsastaa näin kuumalla joten mä menin tunnille sen puolesta. Tunti oli ihan kiva, menin Lahjalla ja yllätyin kun ei tullat ihan kauheen kuuma. Yöllä heräsin siihen kun oli kauhee ukkonen ja myrsky. Meilläkin on yks monihaaranen paju niin yks sen haaroista katkes ponien aitauksessa ja sitten yks pienempi koivu katkes. POnit oli koko yön pihalla ja enemmänkin niitä tuntui haittaavan kauhea sade kun itse ukkonen. Tänään olis tarkoitus mennä Piian kans rajakallioon Sulkulla ja Beeritillä ratsastamaan. En ookkaan tainnut mainita täällä blogissa että Sulkku tulee talveksi kotia. Tarkkaa ajankohtaa ei oo vielä päätetty mutta voitte va...

Meidän ponien hoito

Eilen illalla sain tälläisen kommentin Anonyymiltä:''Kiva postaus. Onko sun mielestä ponista huolehtiminen raskasta, kun sitä joutuu tekemään päivittäin? onko se mielestäsi vaikeaa?'' Mielestäni kysymys oli niin hyvä, että ajattelin tehdä siitä postauksen, enkä vain vastannut kommenttiin. Mielestäni ponin hoitaminen on raskasta, mutta myös ehdottomasti ihanaa. Meillä kun on ponit kotona omassa tallissa, ei meille tule tallimatkoja, mikä on mielestäni hyvä. Ja jossain määrin ponin pito on vähän halvempaa kuin yksityis tai ratsastustallilla, joissa vuokra voi olla kuukaudessa n.300-500 euroa. Hintaan sitten sisältyy ties mitä kaikkea... Kun meilläkin on navetta ja nevalta haetaan kontoa kuivikkeeksi, käytetään me sitä myös poneille. Heiniäkin ponit saavat siinä sivussa kun lehmille paalataan. No sitten taas karsinoiden siivous pitää tehdä 1-2 kertaa päivässä, riippuen siitä kuinka paljon ponien pitää olla tallissa. Meidän ponit on niin pieniä ettei niitten karsino...

Pieni kertaus alkuvuodesta

c. Jessica Ravantti Paljon on tapahtunut viime kuukausien aikana kun en ole blogiin mitään kirjoitellut. Silti kun tarkemmin miettii mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut ja kamerakin on saanut nukkua talviuntaan rauhassa. Ajattelin tähän postaukseen listata mieleen tulevia asioita alkuvuodelta, sen isommin yksittäisistä kerroista kertomatta.  Roosa tosiaan oli mun mukana Ypäjällä 1.1.-6.4.2017. Meillä oli (tai olisi se vieläkin) maneesikortti ja näin ollen saatiin käyttää Hevosopiston maneeseja vapaasti. Melko ahkerasti kulutettiin maneesien uria, mutta maastoiltiin myös useimmiten kerran tai kaksi viikkoon. Ypäjällä oli kiva maastoilla kun polkuja lyötyi ja oli ylä- ja alamäkeä vaikka kuinka. Kertaakaan ei taidettu (onneksi) törmätä peuroihin.  Sonjalle ostettiin oma hevonen maaliskuun alussa. Pieni eestinhevostamma Viola. Itsekkin olen päässyt muutaman kerran Violalla ratsastamaan ja voin sanoa, että en osaa ratsastaa kyseisellä hevosella sitten yhtään.....