Siirry pääsisältöön

Lokakuun kuulumiset lyhyesti

Aina sydämissämme <3



On niin haikeaa ajatella, että kun pääsen talliviikon jälkeiselle lomalle ei kotona enää olekkaan Remiä. Siinä vaiheessa kun näkee tyhjän karsinan ja ohuen pölykerroksen satulan päällä voi vielä vierähtää kyynel silmäkulmasta. En vain jotenkin käsitä sitä vielä kunnolla, ettei Remiä enää ole. Nyt Remi kuitenkin on täysin kivuton laukatessaan viheämmillä niityillä. <3 Ja lopetettiin siis parantumattomien ja yllätäen pahentuneiden jalkavaivojen takija. 

Lokakuun aikana kävin Roosalla yksissä harjoituskisoissa ja yksissä 1-tason koulukisoissa. Harjoituskoulukisoissa kiltillä arvostelulla saatiin B:n ohjelmasta 60%, mutta 1-tason koulukisoissa saatiin vain 55% B:n ohjelmasta. Ei ollut ihan meidän päivä ja kaikista B:n ohjelmista kyseinen ohjelma oli meille mahdollisesti hankalin. Vielä verryttelyssä Roosa oli todella hyvän tuntuinen ja teki hienot keskiravit ja -laukat joista ei ollut tietoakaan enää radalla. 

Syyslomalla Roosa oli hankala ratsastaa, puhsutti vain jännittyneenä kenttää ympäri, onneksi Henna piti meille syyslomalla keskiviikkona ratsastustuntia ja tehtiin ympyrällä avoa ja sulkua, tai ainakin parhaamme mukaan yritin. Töyskentelin sitten perjantain ja lauantain samalla tehtävällä itsenäisesti ja sunnuntaina mulla oli niin rento ja ihanasti avuilla oleva poni pitkästä aikaa. Ja syy Roosan kentällä jännittämiseen löytyy todennäköisesti metsässä liikkuvista hirvistä. 

Tänä viikonloppuna minkä minä vietin Ypäjällä talliviikon merkeissä Sonja meni Roosalla lauantaina ja sunnuntaina kouluvalmennukseen. Lauantaina ei vissiin ollut mennyt kauena hyvin, mutta sunnuntaina oli selvää parannusta tapahtunut!! Tälläiset pikakuulumiset tähän väliin, palaillaan!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon blogihaaste:Lempiratsastuspaikka

"Osallistun kilpailuun, jonka järjestävät www.cuponation.fi ja Voitto kotiin -blogi."
Oma henkilökohtainen lemppariratsastuspaikka on meillä täällä kotona. On metsää ja metsäteitä, peltoja ja oma kenttä. On niin hienoa kun talli on omassa pihassa ja siellä saa tehdä mitä huvittaa. Voi lähteä ratsastamaan silloin kuin itselle käy, oli kellonaika mikä tahansa. Jos huvittaa niin voi lähteä kentälle tekemään kunnon hikitreenin ja jos se ei hyvita voi lähteä maastoilemaan. Tosin täällä pitää mennä ensin puolesta kilometristä useampaan kilometriin ennen kuin pääsee metsäteille, mutta sekään ei ole este maastovarmalla hevosella.

Maastot ovat todella ihanat. Metsäteissä on valinnan varaa metsittyneimistä teistä peihmeille hiekkateille, jossa saa laukkailla kunnon pätkiä. Metsäteistä lyötyy myös pieniä mäkiä, joita on kiva laukkailla ja lenkille saa pituutta seitsemästä kilometristä vaikka melkein kahteenkymmeneen kilometriin jos on valmis ratsastamaan myös maantietä pitkin. Ja täyty…

Tiineyden eteneminen

Roosan tiineyden etenemisestä ei olekkaan blogin puolelle ilmestynyt juttua toviin. Nyt hiihtolomalla avautui sopiva rako päivittää myös blogia (koskakohan tekisin jotain tuolle ulkoasulle?!) Roosan tiineys on edennyt jo oikein mukavasti ja ilman ongelmia. Tiineyttä on takana jo seitsemän kuukautta, joten vielä olisi neljä pitkää kuukautta odoteltavana. 


Roosan luonne on pysynyt samanlaisena kuin ennen tiineyttä. Virtaa riittää ja välillä sitä löytyy niin paljon, että voisi jakaa vaikka muillekkin. Joskus huomaa päiviä, ettei jaksa painaa samaan malliin, mutta se nyt on normaalia kenelle tahansa. 

Satula alkaa näyttämään siltä, ettei istu enää ihan täydellisesti. Parin kuukauden aikana tullaan todennäköisesti vähentämään satulan käyttöä ja jättämään se lopulta satulatelineeseen. Ei kuitenkaan ihan vielä sillä perjantaille on sovittu valmennus. ;) Roosaa on ratsastettu 4-6 kertaa viikossa ja silloin tällöin treenaillaan ihaan hikeen asti. Roosaa kuunnellen ja Roosan voinnin mukaan ollaan…

Dimonan tallin yleis/esteleiri 1/2

Moi, tänään päästiin kotia leiriltä ja vähän on univelkaa kertynyt viikon aikana. Oli aivan ihana leiriporukka ja meillä oli kivaa :) Ajattelin kirjoittaa postauksen leiristä kahdessa osassa, ettei tuu ihan kamalan pitkää postausta. Nyt kirjoitan teille sunnuntaista, maanantaista ja tiistaita ja myöhemmin sitten loppuviikosta. Kuvia tuli leirillä otettua noin neljäsataa, eli mulle ihan kiitettäväti, kun en paljon edes kuvannut.  Mutta pitemmittä teksteittä aloitetaanpas!

Sunnuntaina siis lähdin Dimonaan kaverini Piian kanssa hänen isänsä viemänä. Perillä oltiin joskus kuuden jälkeen, tervehdittiin Karitaa ja kannettiin meidän valtavat laukut sisälle mökkiin. Me oltiinkin melkein viimmeisiä leirille tulioita paitsi yksi leiriläinen puuttui vielä. Mutta sekin tuli pian ja sen jälkeen Karita esitteli kaikki kaikille ja mentiin katsomaan heppoja ja jakamaan hoitsut kaikille leiriläisille. Iidalotalla oli omat poninsa Pleikkari ja Iivana mukana leirillä. Kun hoitsut oli jaettu mentiin mökki…