Siirry pääsisältöön

Vuosi 2014 tiivistettynä

Nyt oon vähän myöhässä tämän postauksen kanssa, onneksi en kovin pahasti. Koko päivän oon sitä tehnyt pienissä osissa, joten toivottavasti se on mielenkiintoinen lukea. Tekstiä kertyi kuukausikohtaisesti enemmän tai vähemmän, mutta on edes jotain. Varsinkin loppuvuodesta kuvia ei edes oikein meinannut löytyä ja alkuvuodesta laatu on taas heikohkoa. Onneksi edes osa kesäkuvista on onnistuneita.

Postailutahti oli alkuvuodesta melko hyvä ja loppuvuodestä hävettävän heikko. Tässä tilasto kuukausien postauksien määristä: 
Tammikuu: 13
Helmikuu: 8
Maaliskuu: 11
Huhtikuu: 10
Toukokuu: 11
Kesäkuu: 12
Heinäkuu: 14
Elokuu: 11
Syyskuu: 6
Lokakuu: 2
Marraskuu: 5
Joulukuu: 5

Nyt kuitenkin päästän teidät lukemaan postausta jos joku edes jaksaa kahlata sen loppuun asti. Hyviä lukuhetkiä! Miten teidän vuotenne meni? Ja niin hyvää uutta vuotta 2015 kaikille!:) (HUOM! kannattaa klikata kuvat isoiksi näkee paremmin!!)

Tammikuu


Muistellaanpa ihan vuoden 2013 loppua, joilloin Remin jalasta lyödettiin luupiikki. Tämä vaikuttaa Remin käyttöön eikä se kestä normaalia käyttöä. Tästä johtuen oma mieli oli ihan maassa. Aina kun katsoin pihalle niin muistin mitä oltiin tehty Remin kanssa  missäkin kohdassa ja ne epäonnistumisen ja onnistumisen muistot palasi aina mieleen. Remillä sitten ratsastin pääasiassa lyhyitä käyntilenkkejä ja vuoden ensinmäisenä päivänä oltiin menossa illalla pimiällä ratsastamaan. Kun sitten pistin otsalampun päälle Remi säikähti ja onnistuin tippumaan. Sulevilla ratsastin aika vähän, pikku hiljaa aloin saada myös tätä suloista pikkuponia enemmän liikkeelle. Ratsastus ei ollut pääasiallinen liikuntamuoto. Toki silloin tällöin kiipesin myös selkään ja tehtiin jopa ensi askelia ravissa pohkeenväistöä. Sitten juoksutin Sulevia liinassa ja irtona parikertaa. Ja ohjas-ajoin parikertaa. Alila sai ensinmäistä kertaa kärryt perään. Hyvin meni vaikka pientä vauvaponiä jännittikin ihan hirveästi. Ja itse aloitin parin kaverin kanssa mopokortin teoriatunnit puolivuotta ennen 15-vuotis synttäreitäni. No ainakin olin hyvissä ajoin. 


Helmikuu


Vuoden 2013 joulukuisen Remin nivelien piikityksen jälkeen saatiin ottaa ensimmäisiä ravi ja laukkapätkiä. Mistä ekat meni hyvin, mutta sitten Remi alkoi taas protestoimaan. Sen jälkeen liikutusmuoto oli lyhyissä käyntilenkeissä ja taivutteluissa kentällä. Vaihtelua liikuntaan haettiin metsässä rämpimisessä ja siitähän Remi tykkäsi! Remi myös keksi että tarhan toisella puolella on enemmän syömistä ja karkasin muutaman kerran kunnes äiti sitten paranteli aitoja. Alilan kanssa alettiin tutustumaan satulaan ja taluttelin sitä muutaman kerran satula selässä sekä juoksutin kerran tai kaksi liinassa satula selässä. Bee käytiin tunnistamassa ja saatiin sille passi. Sulevi alkoi tulla notkeammaksi kun ohjas-ajoin ja taivuttelin sitä muutaman kerran viikossa. Ja muutaman kerran kiipesin pikkuponin selkään ja pääasiassa maastoiltiin. Rekkakin tuli kerran vastaan eikä Sulevi pelännyt edes sitä!!


Maaliskuu


Maaliskuussa innostuin kuntoilemaan, se myös jäi vuoden ainoaksi kuukaudeksi kun jaksoin kuntoilla. Tai koko alkuvuoden kävin epäsäännöllisen säännöllisesti kuntosalilla. Tein myös kotona lihaskuntoa ja lenkeilin niin yksin kuin Sulevi narun päässä mukana roikkumassa. Sulevin kanssa päästiin ohjas-ajossa edisymään. Kunnes erään kärryttelylenkin jälkeen Suleville tuli lannehalvaus. Hävettää vieläkin kun omaa syytä. :/ Onneksi Sulevi parani siitä! Pikkuponit pääsi pitkästä aikaa pitämään hauskaa agilityn parissa ja voi että ne tykkäsivät siitä. Ja Leevinkin sain innostettua Sulevilla ratsastamaan parikertaa. Remin kanssa jatkettiin käyntilenkkejä. 

Huhtikuu


Remi jatkoi edelleen käyntilenkkien parissa. Ja Sulevi liikkui maastakäsin taluttamalla, ajamalla kärryillä, ohjas-ajamalla ja yritin keritä ratsastamaankin sillä useammin. Sain myös huhtikuussa Suleville itseäni lyhyemmän ja kevyemmän ratsastajan. Ja vapun aikoihin Sulevi pääsi kylille talutusratsastukseen ja itselläni leikattiin ja värjättiin hiukset. 

Toukokuu


Pääsin kerran ohjas-ajamaan Pixiä ja olipas se erilainen kuin Sulevi! Suleviä kävin mun lisäksi edelleen ratsastamassa Saija ja heillä alkoi sujua jo ihan kivasti. Alila pääsi Sulevin tavoin useamman kerran kärryjen eteen toimien pääasiassa todella hyvin. Lämpimien kelien lisääntyessä alkoi heinä lautumella kasvaa ja ponit pääsivätkin sinne nauttimaan tuoreesta ruohosta. Tämän seuraksena varsinkin Sulevi ja Remi kokivat järkyttävän paisumisen mahan kohdalta mikä myös jatkui kesän edetessä. Ja loppukuusta pääsen rajakalliossa Vilillä maastoon sekä käytiin koeratsastamassa Roosalla. Sulevilla meillä oloa tuli täyteen viisi vuotta. 

Kesäkuu


Kesäloma alkoi samaan aikaan kun Roosa muutti meille. Jo koeratsastuksessa tiesin että jos Roosa ostetaan saa töitä tehdä todella paljon. Ja onneksi uskalsin ottaa haasteen vastaan, kiitos Sulevin. Jos Sulevi ei olisi opettanut mulle sinnikkyyttä ja sitä että töitä tekemällä tulee tuloksia en ehkä olisi uskaltanut. Roosan ratsastettavuus oli jotain ihan hirveää, se oli jäykkä ja hidas reagoimaan sekä alkoi todella helposti painamaan kädelle. Roosan kanssa harjoiteltiin ihan perusjuttuja, että saataisiin parannettua ratsastusta. Päästiin Roosan kanssa Jennin tunnille meillä kotona ja Piia oli Sulevilla samalla tunnilla. Sen ainakin muistan siitä tunnista että saatiin hyviä vinkkejä ja laukka onnistui kerrankin. Sen lisäksi käytiin maastoilemassa Roosan kanssa kaverina Piia ja Remi, muistelen meidän lenkkejä lämmöllä♥ Ja sitten oli Rajakalliossa Vilillä maastossa pari kertaa. Saija jatkoi Sulevin ratsastajana, kärryttelyiden ja ohjas-ajon lisäksi sekä hyppäsin Sulevilla pikkuesteitä ja poni oli niin loistava! Otettiin myös Roosan kanssa ekoja hyppyjä ihan pikkuruisilla esteillä. Ja kokeilin mennä ilman satulaakin ja niinhän se päättyi että tipuin persuksilleni maahan Roosan säikähdettyä. Niin ja hei mun synttäreiden aikaan käytiin mätsäreissä jalasjärvellä Alilan ja Sulevin kanssa. Remi sitten jahtasi Sulevia laitumella ja sen seuraksena Sulevi paisutteli etujalkaa, sitä sitten kylmäiltiin ja syötiin kipulääkekuuri. Saikkuiluahan siitä Suleville seurasi. Bee muutti juhannuksena uuteen kotiin. 


Heinäkuu



Roosan ratsastettavuus ei juurikaan ollut parantunut heinäkuuhun mennessä ja aloin ratsastamaan sillä siirtymisiä, paljon. Pääasiassa käynti-ravi ja ravi-käynti. Laukkasta siirtymisiä en paljoa, vaikka varmaan kannattanut olisi ollut. Ja Roosan kanssa meidän piti mennä kisoihin, mutta kyytiongemien takia ei lähdetty. Eikä se edes paljoa harmitä, Roosan ratsastettavuuden ollessa niin heikko. Otettiin Roosan kanssa vähän lisää esteitä. Ja Sulevi pääsi aloittelemaan pikkuhiljaa varovasti töitä saikun jälkeen. Alila pääsi taas vetämään kärryjä ja kokeiltiin pätkä raviakin. Tein vajaan viikon verran kesätöitä navetassa ja loppukuussa maastoiltiin paljon Roosan kanssa ja lyödettiin uusi reittikin. Sulevi muutti Rajakallioon taas tuntiponiksi. Roosan kanssa tehtiin huima kolmen tunnin maastolenkki ja mentiin vajaa kaksikymmentä kilometriä pääasiassa käynnissä.


Elokuu



Elokuun aikana päästiin hyppäämään Roosan kanssa parikertaa, ihan jopa tunnille asti. Huomattiin että Roosa on aika varma hyppääjä, vaikka paikka olisi vähän kehnompikin niin se kyllä hyppää! Ratsastin myös paljon pellolla ja otettiin laukkaa pellon päästä päähän. Käynnissä ja ravissa Roosa väläytteli välillä parempaakin pätkää antaen toivon siemeniä. Alkukuusta olin taluttamassa Sulevia karviapäivillä perjantaina ja sunnuntaina. Koulun pahuskin alkoi tuoden mukanaan rutiinit, mikä nyt taas oli hyvä asia. Roosalta irtosi kenkä aiheuttaen yli viikon kestävän vapaan jakson kun en voinut kolmikenkäisellä hevosella ratsastaa. Tuurissa sitten käytiin miljoona hevosessa. Vautsi, osaisinpa mäki hypätä ja ratsastaa noin hyvin!

Syyskuu


Roosa sai taas uudet kengät jalkaan ja päästiin taas käymään Rajakalliossa tunneilla. Alettiin harjoittelemaan pohkeenväistön poikasia että saisin Roosaa kuuntelemaan paremmin pohjetta ja jumpattua. Hyppäsin kerran Urskilla harjoituksena ja toisen kerran Rajakallion nouse ratsaille-tapahtumassa. Roosan kanssa päästiin ratsastamaan sänkkärille! Laukassa ei vieläkään suurta kehitystä. Muuten ratsastettavuus oli taas pikkuisen parempi, töitä tosin vielä valtavasti jäljellä.

Lokakuu


Jennin kaksi hevosta, suomenhevostamma ja sen varsa tulivat meille laitumelle kun sitä oli ylimääräistä. Ennen syyslomaa olin tetissä Rajakalliossa ja pääsin sen viikon aikana ratsastamaan Kassulla, josta tulikin mun yksi lemppareista! Syyslomalla lähdettiin iskän kanssa Itävaltaan ja Italiaan nurmiryhmän opintomatkalle. Hyvää ruokaa ja paljon linja-autossa istumista, mutta hieno reissu silti. Lokakuun aikana jouduttiin menemään pakosta Roosalla ilman satulaa, varasatulavyön hinkatessa kylkeen ikävän jäljen jo kerrasta. Sinä aikana Roosan ratsastettavuus parani. Päästiin myös pitkästä aikaa taas Rajakallioon tunnille. Alila myytiin. Blogiin en jaksanut kauheasti panostaa.


Marraskuu


Marraskuussa raahattiin kamera peräti kerran pihalle kuvailemaan ratsastusta. Kelien salliessa mentiin joko kentällä tai pellolla aina kun kerittiin valoisaan aikaan. Roosan ratsastettavuus parantunut jo ihan kivasti, mutta laukka on edelleen se suurin ongelma. Ja kun oon tajunnut ulkoapujen merkityksen, ei Roosa ole enää painanut niin paljoa kädelle. Laukassakin on silti tullut parhaita pätkiä mitä ollaan saatu. Päästiin jopa marraskuussa vielä estetunnille sekä ihan normaalille koulutunnille Rajakallioon. Pixille tehtiin uusi karsina kylmälle puolelle. Ja kuvasarjan keskimäisestä näkee Italian matkalta ostettu pipo ja paita. Heh, ja niin tipuin Roosalta kentällä..

Joulukuu



Melkein koko joulukuu oli blogi hiljaiselolla, olisinko loppukuusta saanut julkaistuksi viisi postausta? Joululoma alkoi ja todistuksen ka oli 8.3. Päästiin Roosan kanssa pitkästä aikaan maastoon ja Sonja oli Remillä mukana ja toisella kertaa mentiin Veeran ja Chilin kanssa. Muutenkin Roosa on ollut hyvä ratsastaa vaikka syksyn aikana on menettänyt lihasta. :/ Ennen joulua ehdin kutoa parit villasukat ja aloittaa tennarisukkaa mistä toinen on melkein valmis, mutta koska en ole siihen täysin tyytyväinen en ole jaksanut aloittaa vielä toista. Roosalla kokeiltiin pulkkaratsastusta ja se oli ihan super hyvä siinä!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon blogihaaste:Lempiratsastuspaikka

"Osallistun kilpailuun, jonka järjestävät www.cuponation.fi ja Voitto kotiin -blogi."
Oma henkilökohtainen lemppariratsastuspaikka on meillä täällä kotona. On metsää ja metsäteitä, peltoja ja oma kenttä. On niin hienoa kun talli on omassa pihassa ja siellä saa tehdä mitä huvittaa. Voi lähteä ratsastamaan silloin kuin itselle käy, oli kellonaika mikä tahansa. Jos huvittaa niin voi lähteä kentälle tekemään kunnon hikitreenin ja jos se ei hyvita voi lähteä maastoilemaan. Tosin täällä pitää mennä ensin puolesta kilometristä useampaan kilometriin ennen kuin pääsee metsäteille, mutta sekään ei ole este maastovarmalla hevosella.

Maastot ovat todella ihanat. Metsäteissä on valinnan varaa metsittyneimistä teistä peihmeille hiekkateille, jossa saa laukkailla kunnon pätkiä. Metsäteistä lyötyy myös pieniä mäkiä, joita on kiva laukkailla ja lenkille saa pituutta seitsemästä kilometristä vaikka melkein kahteenkymmeneen kilometriin jos on valmis ratsastamaan myös maantietä pitkin. Ja täyty…

Meidän ponien hoito

Eilen illalla sain tälläisen kommentin Anonyymiltä:''Kiva postaus. Onko sun mielestä ponista huolehtiminen raskasta, kun sitä joutuu tekemään päivittäin? onko se mielestäsi vaikeaa?''

Mielestäni kysymys oli niin hyvä, että ajattelin tehdä siitä postauksen, enkä vain vastannut kommenttiin.
Mielestäni ponin hoitaminen on raskasta, mutta myös ehdottomasti ihanaa. Meillä kun on ponit kotona omassa tallissa, ei meille tule tallimatkoja, mikä on mielestäni hyvä. Ja jossain määrin ponin pito on vähän halvempaa kuin yksityis tai ratsastustallilla, joissa vuokra voi olla kuukaudessa n.300-500 euroa.
Hintaan sitten sisältyy ties mitä kaikkea...

Kun meilläkin on navetta ja nevalta haetaan kontoa kuivikkeeksi, käytetään me sitä myös poneille. Heiniäkin ponit saavat siinä sivussa kun lehmille paalataan.

No sitten taas karsinoiden siivous pitää tehdä 1-2 kertaa päivässä, riippuen siitä kuinka paljon ponien pitää olla tallissa. Meidän ponit on niin pieniä ettei niitten karsinoissa ol…

Tiineyden eteneminen

Roosan tiineyden etenemisestä ei olekkaan blogin puolelle ilmestynyt juttua toviin. Nyt hiihtolomalla avautui sopiva rako päivittää myös blogia (koskakohan tekisin jotain tuolle ulkoasulle?!) Roosan tiineys on edennyt jo oikein mukavasti ja ilman ongelmia. Tiineyttä on takana jo seitsemän kuukautta, joten vielä olisi neljä pitkää kuukautta odoteltavana. 


Roosan luonne on pysynyt samanlaisena kuin ennen tiineyttä. Virtaa riittää ja välillä sitä löytyy niin paljon, että voisi jakaa vaikka muillekkin. Joskus huomaa päiviä, ettei jaksa painaa samaan malliin, mutta se nyt on normaalia kenelle tahansa. 

Satula alkaa näyttämään siltä, ettei istu enää ihan täydellisesti. Parin kuukauden aikana tullaan todennäköisesti vähentämään satulan käyttöä ja jättämään se lopulta satulatelineeseen. Ei kuitenkaan ihan vielä sillä perjantaille on sovittu valmennus. ;) Roosaa on ratsastettu 4-6 kertaa viikossa ja silloin tällöin treenaillaan ihaan hikeen asti. Roosaa kuunnellen ja Roosan voinnin mukaan ollaan…